Miksi puhtausala ei markkinoi -ja mitä se maksaa meille kaikille

Puhtausala on kiistämättä merkittävä toimiala.  70 000 ihmistä työskentelee alalla. 6 500 yritystä tarjoaa alan palveluita. Miljardit vaihtavat omistajaa vuosittain. Ilman puhtausalaa sairaalat pysähtyisivät, koulut sulkeutuisivat, elintarviketeollisuus loppuisi. Taudit leviäisivät ja yhteiskunta ajautuisi kaaokseen.

Silti kysyessäsi useimmilta alan yrityksiltä miten he markkinoivat, vastaus on sama: puskaradio. Tai: "meillä on kotisivut." Tai hiljaisuus.

Tämä ei ole sattumaa. Tähän on syynsä. Ja ne syyt ovat syvällä.

Näkymättömyys on sisäänrakennettua

Puhtausalan ydinparadoksi on tämä: siivous onnistuu parhaiten silloin kun kukaan ei huomaa sitä. Ei palautetta, on paras palaute. Suomi on puhtausalan kärkimaita, mutta se aiheuttaa haasteita. Meille puhtaus on itsestäänselvyys. Siivous huomataan vasta kun se jää tekemättä.

Tämä ei ole vain mielikuva. Se on ollut alan toimintafilosofia vuosikymmeniä. Yösiivous, varhainen aamu, pitkien käytävien hiljaiset tunnit ennen kuin asiakkaat saapuvat. Työ tehdään näkymättömästi, ja sitä on pidetty, osin tiedostamatta, myös laadun merkkinä.

Kun näkymättömyys on ammatin DNA:ssa, markkinointi tuntuu paradoksilta. Miten markkinoit työtä jonka arvo on siinä, ettei sitä huomata?

Vastaus on tietysti se, että voit markkinoida tekijää, osaamista, koulutusta, luotettavuutta, arvoja, tulosta. Mutta siihen tarvitaan ajattelutavan muutos, johon ala ei ole tottunut.

Historia selittää paljon

Puhtausala on naisvaltainen ala. Tämä ei ole neutraali tilastotieto, vaan historiallinen rakenne jolla on tiettyjä seurauksia.

Kun naiset alkoivat siirtyä kodin ulkopuoliseen palkkatyöhön, siivous oli yksi helpoimmista reiteistä työmarkkinoille. Syy oli yksinkertainen: siivottiin kotonakin, joten "osattiin jo". Työ ei vaatinut todistettua koulutusta. Se ei vaatinut referenssejä. Se ei vaatinut neuvotteluvoimaa. Ja se oli naiselle hyväksyttyä, ja naisia pidettiin siihen luontaisesti soveltuvina.

Puhtausala ei vain feminisoitunut ajan myötä. Se syntyi feminisoituneena.

Ennen puhtausalan ammattimaistumista siivous kuului osaksi muuta työtä. Mekaanikon työhön saattoi kuulua oman työpisteen siivous. Tiimit hoisivat sen verran siivousta mitä nyt tarvittiin. Toimistotyöhön kuului kahvihuoneen järjestys. Se oli osa työtä, näkymätön mutta olemassa.

Sitten siivous alkoi eriytyä palveluksi. Ja samaan aikaan naiset siirtyivät työelämään, joskin pitkään heidän palkkansa oli lähinnä kuin viikkorahaa, miehen oletettiin edelleen olevan elättäjä, naiset harrasteli miehen luvalla, lasten ja kodin hoito oli edelleen päätehtävä. Yhtälö oli yksinkertainen: se osa työtä jota ei pidetty tarpeeksi arvokkaana laskuttaa asiakkaalta, eriytettiin omaksi alakseen ja annettiin työ niille, jotka ottivat vastaan mitä saivat. 

Tutkijat ovat dokumentoineet laajasti sen mitä tapahtuu kun jokin työ kehystetään naisten luonnolliseksi taidoksi eikä opituksi osaamiseksi: se menettää arvonsa markkinoilla. Siivous ei ollut poikkeus. Sen arvostus ei koskaan edes käynyt korkealla ja sitten pudonnut. Se rakennettiin matalalle alusta alkaen.

Kotityötä ei markkinoida. Kotityötä tehdään. Kun siivous siirtyi kodeista markkinoille, se toi mukanaan saman logiikan: tätä ei markkinoida, tätä tehdään.

Ne jotka olisivat voineet muuttaa tämän logiikan, istuvat edelleen enimmäkseen johtajan pallilla ilman omakohtaista kokemusta siitä mitä tämä työ on, ja ilman omakohtaista hyötyä siitä, että tilanne muuttuisi. Yrityksen eduksi nähdään halvat työntekijät, yritetään edelleen kilpailla hinnalla. Se on osa kierrettä, joka edelleen ylläpitää alan arvostuksen puutetta.

Puskaradio toimi hyvin. Sitten tuli internet.

Pitkään puskaradio riitti. Asiakas suositteli toiselle, kalenteri täyttyi, yritys pyöri. Markkinoinnin tarvetta ei syntynyt koska markkinoinnin puutetta ei huomattu.

Sitten tuli internet. Sitten some. Sitten Google-haut, arvostelut, yritysprofiilit, LinkedIn, Instagram, kaikki ne kanavat joissa potentiaaliset asiakkaat nykyään etsivät palveluntarjoajia.

Puhtausala ei muuttunut markkinoiden mukana.  Puskaradio toimii edelleen. Mutta kasvu on pysähtynyt. Uudet asiakkaat jäävät löytymättä. Kilpailu käydään edelleen ainoalla tutulla aseella: hinnalla.

Kierre joka ylläpitää itseään

Yksittäisen toimijan näkökulmasta tilanne voi tuntua lohduttomalta.

Kilpailutukset pakottavat hintakilpailuun. Hintakilpailu pitää katteet matalina. Matalat katteet tarkoittavat matalia palkkoja. Matalat palkat pitävät arvostuksen alhaalla. Alhainen arvostus tarkoittaa, ettei markkinointiin voida/haluta investoida. Ilman markkinointia ei voi perustella korkeampia hintoja.  Ja kilpailutukset voitetaan jälleen halvalla hinnalla.

Ympyrä sulkeutuu. Kierre jatkuu.

Tätä kierrettä ei ylläpidä kukaan pahantahtoisesti. Se on rakenteellinen ongelma, joka on syntynyt pitkän historian seurauksena ja jota jokainen rationaalinen toimija omilla päätöksillään ylläpitää. Halvalla kilpailuttava asiakas. Yrittäjä joka laskee marginaalit. Johtaja joka haluaa tuottoa. Oppilaitos joka ei opeta markkinointia koska sen ei nähdä kuuluvan alaan. 

Arvostus ja näkyvyys kulkevat käsi kädessä. Ilman toista, ei ole toista. Alalla on pikkuhiljaa herätty huomaamaan tämä. Mutta ratkaisuja, mahdollisuuksia ja yhteyksiä ei nähdä. 

Kukaan ei ole syyllinen. Kaikki ovat osallisia.

Mitä se maksaa

Paljon enemmän kuin rahassa voi mitata.

Se maksaa alan ammattilaisille sen arvostuksen jonka heidän työnsä ansaitsisi. Se maksaa yrittäjille ne asiakkaat jotka olisivat valmiita maksamaan laadusta, mutta eivät edes löydä heitä. Se maksaa alalle ne osaajat jotka valitsevat jonkun toisen alan koska tämä ei houkuttele, ei näy, ei kerro tarinaansa. Se maksaa alalle ne kehitys- tutkimus- ja tukieurot, jotka jaetaan aloille joita arvostetaan enemmän. 

Suomi on Euroopan kärkimaita päiväsiivouksessa. 75 prosenttia siivouksesta tehdään päivällä, kun eurooppalainen keskiarvo ilman Pohjoismaita on alle 14 prosenttia. Teknologia, robotiikka, siivousmenetelmät, ammattitaito kehittyvät. Nämä ovat todiste siitä, että tämä ala on osannut kehittyä ja muuttua. Näkymättömyys ei ole kohtalomme. Se on lähtötilanne.

Suunta on olemassa

Nykytilanteeseen ei tarvitse tyytyä.

Yritys ei tarvitse isoa budjettia tai markkinointiosastoa irrotakseen kierteestä. Se tarvitsee selkeän kuvan siitä mitä tekee, kenelle tekee, ja miksi juuri se valitaan. Se tarvitsee rohkeuden kertoa nämä asiat ääneen, omalla äänellään, omasta paikastaan käsin.

Se on markkinointia. Ja se on mahdollista myös puhtausalalla.

Markkinointi ei ole vain parhaille. Se ei vaadi että olet alasi mestari tai että yrityksesi on poikkeuksellinen. Se vaatii vain sen, että olet näkyvä niille ihmisille jotka etsivät juuri sinun kaltaistasi. Yrityksen ei tarvitse olla parempi kuin kaikki muut. Mutta sen pitää uskoa omaan tekemiseensä, arvoihinsa, ja tuntea asiakkaansa.

Kun yksi puhtausalan yritys markkinoi hyvin, se ei vain hyödytä itseään. Se nostaa mielikuvaa koko alasta. Se kertoo potentiaalisille asiakkaille, että puhtausala on ammattimainen, osaava ja hinnoittelunsa arvoinen. Jokainen yritys joka uskaltaa kertoa itsestään, tekee työtä myös muiden puolesta. Olemme tässä yhdessä, emme toisiamme vastaan.

Ala on täynnä tarinoita joita ei ole kerrottu. Osaamista jota ei ole sanoitettu. Yrittäjiä ja työntekijöitä, jotka tekevät työnsä hyvin, saavat siitä palkkaa, ja joiden asiakkaat ovat tyytyväisiä, mutta joita kukaan ei löydä, joista kukaan ei kuule. Jotka ovat näkymättömiä.

Kierteen voi katkaista. Se ei ole helppoa, ja se voi viedä aikaa. Mutta se on mahdollista. 

Annina Leinonen 

 Annina on Kurummuru Oy:n perustaja. Hänellä on yli 25 vuoden kokemus puhtausalalta kaikissa rooleissa: työntekijänä, esihenkilönä ja yrittäjänä. Kurummuru auttaa puhtausalan yrityksiä löytämään oman äänensä ja rakentamaan markkinointia joka paitsi tuntuu omalta myös toimii.